keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Minirintamalla tapahtuu

Ensi perjantaina (17.10.) järjestetään Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Täyen kuun taithessa -tapahtuma, jo toisen kerran. Tapahtumaan on jälleen ilmoittautunut paikallisia harrastelijataiteilijoita, jotka tuovat esille tauluja, posliinitöitä, kankaita, nukkeja, kivitöitä, koruja jne.

Esiintyäkin saa, ja luvassa onkin mm. torvensoittoa, kuorolaulua, runonlausuntaa, näytelmä ja karaokea. Ainoa vaatimus tapahtuman taiteilijoille on, että heillä on edes jonkinlainen sidos Enontekiölle. Niinpä seurassa on syntyperäisten lisäksi esim. mökkiläisiä.

Minun mininäpertelyaddiktioni on kylällä melko yleisessä tiedossa, ja kun nyt on tulossa tällainen suuren luokan taidetapahtuma, niin järjestäjät puhuivat minut ympäri. Minun pitäisi laittaa lasin alle esille kaikenlaista roinaa ja niistä tehtyjä valmiita pikkujuttuja. Teemana olisi "roskien" kierrätys ja uusiokäyttö.

Niinpä kokosin kavereitten avustuksella miniatyyrihommiin sopivaa kotitalousjätettä ja tein niistä muutamia esineitä nukketaloon. Joitain tavaroita minulla oli valmiina jo ennestään, ja lasin alle kertyikin ihan sopivan kokoinen (pienois)näyttely.

Kun olin laittanut tavarat ojennukseen ja lasin niitten päälle, niin huomasin, että nehän olisi pitänyt kuvata. En enää viitsinyt siirtää painavaa lasikantta, joten otin muutamia kuvia sen läpi puolipimeässä. Siksi kuvat ovat noin suttuisia, mutta kuvaan tuotokset joskus uudelleen ja laitan albumiin. (Jos jaksan, kehtaan ja kerkiän - eli tuskin koskaan.)

Ideana oli kerätä kannen alle ensin kaikenlaista romua ja työvälineitä. Toiseen laitaan tulisivat valmiit esineet.

Tältähän se yleensä miniatyyriaddiktin työpöytä näyttää. Tai siis meillä keittiön pöytä silloin, kun minulle iskee paha kohtaus päälle ja on pakko alkaa väkertää. Huokaus, kunpa olisi joskus oma työhuone vain ja ainoastaan miniharrastusta varten! Lotto on kyllä vetämässä koko ajan...

Kaupassa katsoi kerran kassaneiti hieman pitkään, kun hain hyllystä pari tyhjää hammasharjojen myyntitelinettä. Lupasi kyllä ottaa ne, mutta ehkä hän miettii vielä tänäkin päivänä, että "mihin ihmeeseen se niitä oikein tarvitsee".

Tuolla takana toinen niistä, hieman keskeneräisenä hyllynä. Noista saisi johonkin pikkukauppaan tosi hyviä hyllykköjä, ne vain pitäisi maalata, kun ei tuo kirkas sininen nyt ole niin kauhean tyylikäs.

Nojatuolin viereen tein samppanjapullon korkista, pahvista ja kakkupaperista pienen sivupöydän. Limsapullon korkin tiivisteestä ja netistä printatusta lautasen kuvasta syntyi posliinilautanen. Keksit ovat sydämenmallisia makarooneja.

Hillopurkki on neliskanttinen helmi, jossa on kantena korvakorun kanta. Etiketti on myös löytynyt netistä miniatyyriharrastajien printtisivuilta. Kultareunainen lasi on tehty insuliiniruiskun osasta ja napinkappaleesta.

Pepsodenttihyllyssä lisää insuliinilaseja ja pullonkorkkilautasia. Keksipaketit on tulostettu nettisivuilta.

Nam, jouluhyytelöä! Spraylakattuja kuivattuja marmeladikarkkeja pullonkorkkilautasilla, vieressä rautalangasta väännetty pallovatkain.

Tein Ozon-minttukarkkien rasiasta matkalaukun, jonka aidonoloisen nahkapäällystyksen sain nylkemällä yhden vanhan reikiintyneen nahkakintaan. Matkalaukku on kiertänyt maailmaa päätellen tarroista, jotka löytyivät myös netistä.

Tuon laukun teen myöhemmin valmiiksi, tarkoitus olisi päällystää se sisäpuoleltakin, lisätä sinne kiristysremmit ja vaatteita. Sitten vain maailmanympärimatkalle keräämään lisää tarroja laukun kylkiin.

Pitääpä kuunnella ihmisten kommentteja perjantai-iltana, nyt kun olen julkisesti tullut ulos minikaapista. Joskus minulta on kysytty ihan suoraan, että "onko tuossa nyt mitään järkeä"? No, ei todellakaan ole, ja senpä takia juuri näitä hömppäjuttuja teenkin.

Töissä saa olla ihan tarpeeksi järkevä päivät pitkät, joten vastapainoksi on hauskaa tehdä jotain täysin hyödytöntä. Sitä paitsi, minusta jokainen saa harrastaa ihan mitä haluaa, kunhan ei ole haitaksi tai vaaraksi naapureilleen.

Että se siitä. Lähdenpä tästä kaivelemaan roskiksia!

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Studiokuvausta pienoiskoossa

Miniatyyriaddiktio ei ole kokonaan hellittänyt otettaan, vaikka pysyykin aika hyvin hallinnassa. Viikonlopulla kuitenkin päätin pahan kohtauksen kourissa tehdä edes jonkinlaisen huoneen, jolla voisin leikkiä, kun ei se Keltainen Kartanokaan ota valmistuaksen.

Tein kapalevystä A4-arkin kokoisen lattian ja siihen kaksi seinää. Päällystin seinälevyjen molemmat puolet erilaisilla tapeteilla, joten sain samalla vaivalla kaksi "huonetta". Kuvassa on vielä tapetti kohdistamatta nurkista.

Yhdistin seinät lattiaan ja toisiinsa pitkillä nuppineuloilla, ja nostin koko hoidon kuvauksia varten Peikon talon yläkerran kamariin. Se talo on tönöttänyt surullisen tyhjänä pirtin nurkassa jo pitkään. Tulipa sinnekin nyt jotain toimintaa vähäksi aikaa.

Kuvaussessiossa oli sekin hyvä puoli, että sain viimein lajitelluksi kaikki pikku esineet kunnolla omiin säilytyslokeroihinsa. Pakkasin ne uudelleen silkkipaperin kanssa, jotta ne eivät kolhiinnu ja mene rikki paikasta toiseen siirreltäessä.

Kalamiehen viehelaatikot sopivat tarkoitukseen todella hyvin, niitä onkin kertynyt jo muutamia. Ne ovat erityisen käteviä myös helmien ja muiden miniaskartelutarvikkeiden säilyttämiseen.

Studiokuvaustulokset löytyvät kuva-albumista.

perjantai 4. tammikuuta 2008

Pieni talo tiskin alla

Muutamia vuosia sitten toinen Levillä sijaitsevan Ebba&Erkki -liikkeen omistajista kysäisi, alkaisinko sisustaa hänelle nukkekotia. Muonion ammattikoulun puupuolen pojat olivat tehneet talon rungon, jonka viimeistely oli kiireiseltä yrittäjältä jäänyt pahasti kesken.

Hänen toiveenaan oli saada liikkeeseensä jotain, jota lapset voisivat istua tutkimassa äidin tehdessä ostoksia. Talo tulisi kaupan tiskin alle lasin taakse. Ainoa hankala asia oli valaistus, tiskin alla kun on yleensä kohtalaisen hämärää.

No, ei kai tällaiselle miniatyyrihullulle tarvitse moista hommaa kauheasti tyrkyttää! Hain häneltä talonrungon, muutamia tapettimallikirjoja ja laatikollisen pieniä kalusteita.

Sovittiin, että kiirettä ei ole, minulla kun tahtoo muutenkin aina toimitusaika venähtää. Ehkä juuri siitä syystä minusta ei ole koskaan tullut yrittäjää - meikäläisen tuotantotahdilla ehtisi nälkäkuolema iskeä ennen konkurssia.

Surffailin innoissani yökaudet tapettifirmojen, ovi- ja ikkunatehtaitten nettisivuilla. Kuvankäsittelyohjelman kautta pyöräytettynä löydöistä syntyi taloon monia yksityiskohtia.

Yritin saada talon näyttämään siltä, että huoneita on enemmänkin, laittamalla takaseinään oven joka kerrokseen samalle kohtaa. Alakerran eteisestä pääsisi puutarhaan, ja kylpyhuoneen ikkunasta saattoi nähdä pihalla olevan suihkulähteen.

Ompeluhuoneen takana häämötti ikäänkuin jonkinlainen viherhuone, josta varmaan myös pääsi suoraan puutarhaan.

läkerrassa istui ihanainen Mademoiselle kauniilla sohvallaan. Odottiko hän kenties jotakuta tiettyä saapuvaksi? Oliko tämä salaperäinen tulija jo lähettänyt edeltä kimpun kukkasia viestiksi vierailustaan?

Kodinhoitajatar piipahti kylpyhuoneessa. Ehkä hän kiillotti hanat vielä kerran ennen tärkeän vieraan saapumista?

Keittiössä, kuten muuallakin talossa, vallitsi taloa tehdessäni minunlaiseni järjestys. Se muuttui omistajansa näköiseksi talon päädyttyä Ebban ja Erkin tiskin alle. Ja paljon eläväisempi siitä tulikin.

Talo on paikallaan tiskin alla juuri oikealla korkeudella, jos katsoja on korkeintaan metrin mittainen. Sitä paljon pitemmillä voi olla hankalaa taipua kurkistelemaan talon salaisuuksia.

Lampuiksi laitoin takaseinään porattuihin reikiin joulukuusen valosarjan, jonka johto oli sen verran paksu, ettei lamppujen sijoittelussa juuri ollut muuta mahdollisuutta. Varjostimet on tehty muovisuikaleista, joitten päälle on liimattu pitsinauhaa. Olohuoneen kattokruunun väsäsin itse.

Tämä oli ensimmäinen kokonaan sisustamani nukketalo. Jälkeenpäin huomasin montakin asiaa, jotka olisi voinut tehdä toisin ja paremmin ja siistimmin jne. Harmittaa, että minulla oli silloin käytössäni jokin kummallinen digikameran alkuaste, jolla ei saanut yhtään kunnon lähikuvaa. Ehkä tässä täytyy lähteä käväisemään Levillä kunnon kameran kanssa vilkaisemassa, mitä talossa nyt tapahtuu.

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Miniatyyriaddiktiosta

Odottelen tässä äkkirikastumista, jotta voisin hankkia uudet silmälasit. Huonoilla rilleillä ei minimaalisen ripellysten väkertäminen tahdo onnistua sitten millään.

Näköongelma kuitenkin vain hillitsee riippuvuutta, mutta ei ole onnistunut kokonaan katkaisemaan addiktiota. Pieniä huonekaluja ja erilaisia tarvikkeita valmistuu yön pitkinä tunteina, jolloin tämäkin addikti menettää ajantajunsa täysin mineilyriippuvuuskohtausten ollessa pahimmillaan.

Nojatuoli syntyi yhtenä sellaisena pitkänä yönä, joka alkoi ihan viattomasti tavallisena iltana. Viimeisen tarkkuutta vaatineen liimauksen jälkeen katse kohti kelloa, ja hemmetti - sehän näytti puoli neljää aamulla!

Kunnon addiktin tavoin minäkin osaan peitellä riippuvuuttani ja koitan välttää mineilyä työpäivää edeltävänä iltana. Kukaan tuskin huomaa minusta päällepäin mitään erikoisen hämärää.

Miniatyyriaddiktin voi yleensä tunnistaa hyvin pienistä (niin juuri, kuinkas muutenkaan) muutoksista persoonallisuudessa ja käytöksessä. Hän saattaa pitää mukanaan suurennuslasia sekä kokoonrullautuvaa mittanauhaa, jolla hän mittailee salaa erilaisia pieniä esineitä.

Hänen kännykkäänsä on ohjelmoitu muunnokset 1:1 - 1:12. Hän tarkastelee hartaasti erilaisia kotitalousroskia ennen niitten poisheittämistä, ja nyppii limsapullojen korkeista tiivisteet varmistuttuaan ensin siitä, ettei kukaan näe.

Miniräpeltelyharrastuksessaan addikti pyrkii täydellisyyteen, ja hänen mittakaavaperfektionisminsa voi käydä läheisten voimille. Kaiken tulee olla kuin oikeastikin mutta vain pienempää.

Miniatyyriaddikti ottaa usein valokuvia tekemisistään. Moni laittaa kuviaan nettiin, josta muilla samankaltaisilla on mahdollisuus käydä niitä selailemassa. Pahimman laatuisesta riippuvuudesta kärsivät lataavat kuvia netistä omalle koneelleen, ja miniofiilin kansioista voi löytyä jopa tuhansia kuvia miniatyyreista, nukkekodeista, pienoishuoneista jne.

Tyypillistä näille kuville on niissä esiintyvä tulitikku.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...