perjantai 4. tammikuuta 2008

Pieni talo tiskin alla

Muutamia vuosia sitten toinen Levillä sijaitsevan Ebba&Erkki -liikkeen omistajista kysäisi, alkaisinko sisustaa hänelle nukkekotia. Muonion ammattikoulun puupuolen pojat olivat tehneet talon rungon, jonka viimeistely oli kiireiseltä yrittäjältä jäänyt pahasti kesken.

Hänen toiveenaan oli saada liikkeeseensä jotain, jota lapset voisivat istua tutkimassa äidin tehdessä ostoksia. Talo tulisi kaupan tiskin alle lasin taakse. Ainoa hankala asia oli valaistus, tiskin alla kun on yleensä kohtalaisen hämärää.

No, ei kai tällaiselle miniatyyrihullulle tarvitse moista hommaa kauheasti tyrkyttää! Hain häneltä talonrungon, muutamia tapettimallikirjoja ja laatikollisen pieniä kalusteita.

Sovittiin, että kiirettä ei ole, minulla kun tahtoo muutenkin aina toimitusaika venähtää. Ehkä juuri siitä syystä minusta ei ole koskaan tullut yrittäjää - meikäläisen tuotantotahdilla ehtisi nälkäkuolema iskeä ennen konkurssia.

Surffailin innoissani yökaudet tapettifirmojen, ovi- ja ikkunatehtaitten nettisivuilla. Kuvankäsittelyohjelman kautta pyöräytettynä löydöistä syntyi taloon monia yksityiskohtia.

Yritin saada talon näyttämään siltä, että huoneita on enemmänkin, laittamalla takaseinään oven joka kerrokseen samalle kohtaa. Alakerran eteisestä pääsisi puutarhaan, ja kylpyhuoneen ikkunasta saattoi nähdä pihalla olevan suihkulähteen.

Ompeluhuoneen takana häämötti ikäänkuin jonkinlainen viherhuone, josta varmaan myös pääsi suoraan puutarhaan.

läkerrassa istui ihanainen Mademoiselle kauniilla sohvallaan. Odottiko hän kenties jotakuta tiettyä saapuvaksi? Oliko tämä salaperäinen tulija jo lähettänyt edeltä kimpun kukkasia viestiksi vierailustaan?

Kodinhoitajatar piipahti kylpyhuoneessa. Ehkä hän kiillotti hanat vielä kerran ennen tärkeän vieraan saapumista?

Keittiössä, kuten muuallakin talossa, vallitsi taloa tehdessäni minunlaiseni järjestys. Se muuttui omistajansa näköiseksi talon päädyttyä Ebban ja Erkin tiskin alle. Ja paljon eläväisempi siitä tulikin.

Talo on paikallaan tiskin alla juuri oikealla korkeudella, jos katsoja on korkeintaan metrin mittainen. Sitä paljon pitemmillä voi olla hankalaa taipua kurkistelemaan talon salaisuuksia.

Lampuiksi laitoin takaseinään porattuihin reikiin joulukuusen valosarjan, jonka johto oli sen verran paksu, ettei lamppujen sijoittelussa juuri ollut muuta mahdollisuutta. Varjostimet on tehty muovisuikaleista, joitten päälle on liimattu pitsinauhaa. Olohuoneen kattokruunun väsäsin itse.

Tämä oli ensimmäinen kokonaan sisustamani nukketalo. Jälkeenpäin huomasin montakin asiaa, jotka olisi voinut tehdä toisin ja paremmin ja siistimmin jne. Harmittaa, että minulla oli silloin käytössäni jokin kummallinen digikameran alkuaste, jolla ei saanut yhtään kunnon lähikuvaa. Ehkä tässä täytyy lähteä käväisemään Levillä kunnon kameran kanssa vilkaisemassa, mitä talossa nyt tapahtuu.

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Miniatyyriaddiktiosta

Odottelen tässä äkkirikastumista, jotta voisin hankkia uudet silmälasit. Huonoilla rilleillä ei minimaalisen ripellysten väkertäminen tahdo onnistua sitten millään.

Näköongelma kuitenkin vain hillitsee riippuvuutta, mutta ei ole onnistunut kokonaan katkaisemaan addiktiota. Pieniä huonekaluja ja erilaisia tarvikkeita valmistuu yön pitkinä tunteina, jolloin tämäkin addikti menettää ajantajunsa täysin mineilyriippuvuuskohtausten ollessa pahimmillaan.

Nojatuoli syntyi yhtenä sellaisena pitkänä yönä, joka alkoi ihan viattomasti tavallisena iltana. Viimeisen tarkkuutta vaatineen liimauksen jälkeen katse kohti kelloa, ja hemmetti - sehän näytti puoli neljää aamulla!

Kunnon addiktin tavoin minäkin osaan peitellä riippuvuuttani ja koitan välttää mineilyä työpäivää edeltävänä iltana. Kukaan tuskin huomaa minusta päällepäin mitään erikoisen hämärää.

Miniatyyriaddiktin voi yleensä tunnistaa hyvin pienistä (niin juuri, kuinkas muutenkaan) muutoksista persoonallisuudessa ja käytöksessä. Hän saattaa pitää mukanaan suurennuslasia sekä kokoonrullautuvaa mittanauhaa, jolla hän mittailee salaa erilaisia pieniä esineitä.

Hänen kännykkäänsä on ohjelmoitu muunnokset 1:1 - 1:12. Hän tarkastelee hartaasti erilaisia kotitalousroskia ennen niitten poisheittämistä, ja nyppii limsapullojen korkeista tiivisteet varmistuttuaan ensin siitä, ettei kukaan näe.

Miniräpeltelyharrastuksessaan addikti pyrkii täydellisyyteen, ja hänen mittakaavaperfektionisminsa voi käydä läheisten voimille. Kaiken tulee olla kuin oikeastikin mutta vain pienempää.

Miniatyyriaddikti ottaa usein valokuvia tekemisistään. Moni laittaa kuviaan nettiin, josta muilla samankaltaisilla on mahdollisuus käydä niitä selailemassa. Pahimman laatuisesta riippuvuudesta kärsivät lataavat kuvia netistä omalle koneelleen, ja miniofiilin kansioista voi löytyä jopa tuhansia kuvia miniatyyreista, nukkekodeista, pienoishuoneista jne.

Tyypillistä näille kuville on niissä esiintyvä tulitikku.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...