lauantai 19. joulukuuta 2009

Joulutähtiä ja sisustustauluja

Joulunalusaikaan iski aivan normaalin mittakaavan väkerryskohtaus. Tältä se askarteluvimmaisen ruokapöytä taas näytti koko viime viikon ajan. Oikeastaan näyttää vieläkin, viimeiset liimaukset ovat vasta kuivumassa. Parasta olisi saada siivotuksi pian, sillä aamupuuro on jäänyt saamatta monena aamuna. Kun ei nääs ole sitä lautasen paikkaa enää.

InkClubin halpisleikkuri toimii yllättävän hyvin. Sillä sain tehdyksi skräppipapereista tasakokoisia (n. 5 X 5 cm) neliöitä, joista leikkaa-liimaa-askartele -tekniikalla kehkeytyi tähtösiä.

Liimauksen apuna käytin askarteluliikkeestä ostamiani minipyykkipoikia. Ilman niitä hommasta ei olisikaan tullut yhtikäs mittään.

Valmiit liimailut päätyivät lopuksi yhteiskuvaan.

Tähtösille piti saada oma boxi, jonka tuunasin vanhasta kenkälaatikosta. Ja niin tähdet lähtivät siskolle joululahjaksi.

Kun nyt kaikki liimat, leikkurit ja muut välineet kerran olivat esillä, niin eikös vain miniatyyriaddiktiokohtauskin ilmoitellut itsestään. Sisustustaulut ovat nyt kuulemma muotia, niinpä tekaisin sellaiset Keltaisen Kartanon (joka on edelleen kesken) keittiöön.

Materiaaleina käytin pahvia, pitsinpalasia, nyljettyä bambutablettia ja yhden yksinäisen miniaterinsatsin. Mukana kuvassa se pakollinen tulitikku.

Koskahan saan Kartanon keittiön siihen kuntoon, että sen Emäntä voi sinne tauluja ripustaa?

lauantai 16. toukokuuta 2009

Valaisintehdas Tyyli & Loiste Oy - Belysningsfabriken Stil & Glans Ab

Keltaisen Kartanon rouva on päättänyt sisustaa kotinsa tyylillä. Tällä kertaa hän avasi valaisintehtaan kataloogin, josta hän helposti ja vaivattomasti tilasi itselleen telefoonin avulla kaksi keskikokoista kristallikruunua.

Nämä toimitettiin valaisintehtaan toimesta suoraan kotiovelle, ja hintaan kuului kuljetuksen lisäksi myös asennus. Koska talon remontti on vielä pahasti kesken, tulee asentaja myöhemmin laittamaan lamput paikoilleen.

Tai siis näinhän se menisi, jos Keltaisessa Kartanossa olisi remontti edennyt edes alkua pitemmälle. Ja jos rouva olisi jo olemassa, mutta kun ei ole. Näistä pienistä sivuseikoista vähääkään välittämättä tein taloon kaksi kristallikruunun tyylistä lamppua.

Ensimmäisen tein siemen- ja putkihelmistä ja yksinkertaisemmasta filigraanipohjasta. Putkihelmet olivat kaikki hieman eri pituisia ja päistään epätasaisia, mikä näkyy ikävänä harituksena lopputuloksessa. Mutta tästä tulee kuitenkin ihan hyvä kylpyhuoneen valaisin. Minulla on omassa 1:1-vessassani vähän saman näköinen, ja itse tehty sekin.

Halvemman harjoituskappaleen tehtyäni uskalsin ottaa kalliimpia helmiä työn alle. Tämä lamppu tulee herrasväen makuuhuoneeseen. Käytin siihen 160 kpl 3 mm:n lasisia särmähelmiä ja 17 kpl tikarihelmiä. Lisäksi meni yksi helmihattu ja hieman messinkilankaa, josta tein renkaita tikarihelmien ripustamiseen. Pitäisi vain jaksaa ottaa kuvaushommat enemmän tosissaan, nyt tuo fiini helmiketjutuotos näyttää umpinaiselta valopallerolta.

Molemmat tyylikimalluslamput on tehty ompelemalla helmiä filigraanipohjaan tavallisella ompelulangalla. Käytin helmien pujotukseen helmineulaa, koska se on ohuempi ja pitempi, kuin tavallinen ompeluneula. Se menee helpommin helmen reiästä läpi, ja siihen voi pujottaa koko "kuviollisen" helmiä kerralla. Ai niin, pitäähän jotain mittoja myös muistaa mainita: molempien lamppujen varjostinosan korkeus on aika tarkalleen 3 cm.

(Kristallikruunuinnostus lähti siitä, että Kartanoon pitää saada aikakauteen sopivat valaisimet. Siellä tullaan elämään 1900-luvun alkua, kunhan tämä veltto joskus saa talon asumiskuntoon. Mutta tuon tyyppisistä valaisimista tulee mieleen myös ne kerrat, kun lapsena kävimme mummin luona Katajanokalla.


Jo matka Helsinkiin oli elämys, mutta siellä perillä mummin asunto oli kuin satujen linna. Huoneet olivat korkeat ja täynnä ihan erinäköisiä huonekaluja kuin meillä kotona. Ja yhdessä huoneessa oli ruusattu sohva ja katossa ihana lamppu, joka oli täynnä kaikenmallisia lasiprismoja. "Kamala pölynkerääjä tuo vain on", tuhahtaen tuumasi mummi maalaislapsen unelmavalaisimesta.)


Siinäpä siis istuin valmiit lamput kourassa, ja yllättäen iski ongelma: kaksi komeaa valonlähdettä mutta ei mitään paikkaa, mihin ne laittaa! Missä ihmeessä näitä tyyliluomuksia säilytetään talon valmistumiseen saakka niin, että ne pysyvät ehjinä?

Ratkaisu löytyi sikarilaatikosta, johon lamput pannaan roikkumaan nuppineulasta, ja sen jälkeen laatikko kirjahyllyyn pystyasentoon. (Huomaa, että laatikkoon on optimistisesti tällätty tilaa noin kahdeksalle kattolampulle!)

Nyt vain sitten pitäisi saada talo sille rajalle, että nuo lamput voisi asentaa paikoilleen. Saapa nähdä kauanko siinä vielä menee, johan tuo kartano on toista vuotta tuossa keskeneräisenä tönöttänyt.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Minishoppailua ja kirjansilpomista

Eipä ihme, että näen öisin painajaisia siitä, miten olen joutunut neljäksi päiväksi vankilaan maksamattomien laskujen vuoksi. Kaikki liikenevät lantit sujahtavat minikaupantädin minikassaan. Tänään posti kuitenkin toi jälleen pienen paketillisen kaikenlaista. Osa tavaroista on Peikkoneidille, osa on Kartanoon tarkoitettuja.

Mielessä siintelee jo Noitalinnakin, mitä enteilevät musta huivi ja pässinpääveistos.

Pöllöpatsas on Peikolle tai Tietäjäpeikolle tarkoitettu. Lautaset saavat varmaan taas servettikäsittelyn ja pääsevät sen jälkeen Peikon keittiöön. Mutta sitten kyllä lopetan lautasten keräilyn Peikkotaloon, muuten loppuu hyllyissä tila kesken. Mihin sitä nyt yksi sinkkupeikko muka noin paljon astioita yleensäkään tarvitsee?

Kaikenlaista nauhaa tuli paketissa myös. Noista tulee mm. Peikolle ruudullisia tyynyjä ja verhonkoristeita.

Metallifiligraanit ovat hyviä kristallikruunun pohjia. (Ensimmäinen koeversio valmis 14.5., kuva löytyy miniatyyrialbumista.) Kartanoa taitaakin remontoida asumiskuntoon jokin vähän rikkaampi pariskunta?

Peikko sai tavallisemman kokoisen kahvipannun, kun hänellä on tällä hetkellä vain ne kaksi suurta juhlapannua. Tuohon vähän mustaa maalia noeksi, niin se käy mettäpannusta. Kylpyankat ovat aina mukavia, noista riittää useampaankiin taloon! Vaikka Peikolle nuo taitavat olla liian pienet. Sydänsöpöydet ovat kaupantädin lähettämä lahjus.

Yhden bunkalankamaton tilasin valmiina pakettina, koska sellaisen tekoa en ole vielä kokeillut. Purkissa on bunkailuun tarkoitettua erikoisliimaa. Matto päätyy valmistuttuaan Kartanoon, mutta kun ei siellä kartanossa ole sisustusurakointia vielä edes aloitettu...

Kunhan tässä ei nyt kävisi niin, että nurkat pullottavat keskeneräisiä taloja, jotka eivät valmistu koskaan?

Ja sitten asiasta ihan toiseen. Luontokeskuksen Yrjö Kokko -kirjastossa on pidetty jo pitemmän aikaa kirjakirppistä. Ostin sieltä muutamia kirjoja euron kappalehintaan puhtaasti kirjariepujen lahtaus- ja silpomistarkoituksessa. En vain ole aiemmin keksinyt, miten alkaisin kirjoja kiduttaa.

Tänään päätin tehdä yhdestä vuoden 1946 kotimaisen kirjallisuuden helmestä jonkinlaisen rasian. Siispä työkalut esiin ja viiltämään kirjasta sisukaluja ulos. Kuva ei sitten ole ylösalaisin, sattumalta vain kaikki muu on.

Liimasin ylijääneitten sivunkappaleitten avulla kirjan nyljetyt sisäosat yhteen. Alapuolen liimasin takakanteen kiinni, jolloin kirjavainaasta muodostui laatikko. (Miten tuon muka voi selittää selkeästi, paras kun katsot kuvasta!) Samalla kiinnitin sivuille nauhat, jotta "kirjarasian" saa kiinni. Olisi ikävää, jos joku tietämättään tempaisee kirjan hyllystä tavalliseen tapaan ja sen sisältö leviääkin pitkin lattioita.

Seuraavaksi lakkasin koko sisuksen vesi-erikeepperiseoksella tukevammaksi.

Sisäpuoli on valmis!

Kansi vaikutti vielä hieman autiolta, joten liimasin siihen ensin kappaleen sivua ja sen päälle muutaman tarran. Se oli todella pöhkö keksintö, joka meinasi pilata koko pitkän askartelun tuotoksen. Raaputtelin tarrat irti, jolloin paperia tietysti irtosi niitten mukana.

Liimasin sitten vielä toisen paperinpalan edellisen päälle peittämään em. jälkiä. Eihän tuo ole mikään sommittelun kukkanen mutta katosivatpa kuitenkin tuhrut.

Nyt joku huomaa, että kyseessä oli itse asiassa suunnattoman arvokas kirjaharvinaisuus ja Juhani Konkan tuotannon ehdoton mestariteos. Ja että kirjallisuuden harrastajat ja keräilijät ovat jo pitkään olleet täysin varmoja siitä, ettei kirjasta ole enää yhtään ehjää kappaletta jäljellä koko Suomessa.

No, tuo viimeksi mainittu pitää ainakin nyt paikkansa. Mutta älkää vain tulko kertomaan minulle, jos tuo kirja olisi ollut Hagelstamin huutokaupassa noin kymppitonnin arvoinen!

Edesmenneen kirjarievun liimalakkauksen kuivumista odotellessa päätin samantien huitaista Peikon uusiin lautasiin servettiä pintaan, kun sitä valmista liimaseostakin oli vielä. Kuvausassistenttikoira avusti marimekkoservettilautasten asettelussa.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Minivauvat!

Tässäpä linkkejä vauva- ja lapsiminiatyyrejä tekevien taiteilijoitten sivuille:
  • Kanadalainen Camille Allen tekee miniatyyrivauvaveistoksia, joista kalleimmat maksavat tuhansia euroja.
  • Patty Clarkillakin on kotonaan Californiassa todella pieniä pienokaisia. Pääset hänen kuvasivuilleen tästä.
  • Ranskalaisen Catherine Munièren pienoislapsia.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Tilt Shifting

Seikkailinpa taas pitkin nettiä ankaran miniriippuvuuskohtauksen kourissa, kunnes törmäsin uuteen tapaan käsitellä kuvia: tilt shifting. Siinä tavallisesta valokuvasta värkätään kuva, joka näyttää pienoismallista otetulta. Tätä systeemiä on käytetty mm. niissä C.S.I Las Vegas -sarjan jaksoissa, joissa kaupungissa riehui ns. miniatyyrimurhaaja.

Yksi mahdollisuus tekominiatyyrikuvien tekemiseen on ostaa kameraan tilt shift-objektiivi, ja kuvata kaupunkeja, taloja, asuntoja tai maisemia sillä. Mutta hirveän paljon halvemmalla pääsee testaamaan "tilttausta" esim. osoitteessa TiltShiftMaker.com. Sivustolla on myös kuvagalleria, jossa voi käydä ihailemassa hienoja kuvia ympäri maailmaa. Oikeita miniatyyrejähän olen jo kuvannutkin, joten tätä piti tietysti kokeilla heti!

Ensin kävin kähveltämässä tarkoitukseen parhaiten sopivia otoksia Oulun kaupungin kuvasivuilta (alkuperäiset löytyvät täältä, kiitokset kuvien lainasta). Sieltä siksi, että Oulu on tuttu opiskeluajoilta ja myös siksi, että tiesin sieltä löytyvän kuvia mm. Pikisaaresta, joka on todella kaunis paikka. Aikani kokeiltuani huomasin, että parhaita "tilttaukseen" ovat juuri vanhoista rakennuksista kaukaa otetut kuvat.

Tässä heti alkuun parhaiten onnistuneet Pikisaaren talvikuvat. Näitä on jo katsottava hieman pitempään, jotta pystyy sanomaan ovatko kyseessä oikeat talot vai kaupunginosan pienoismalli.

Pikisaaren kesäkuvasta muotoilin venesataman pienoismallin. Tämäkin onnistui melko mukavasti.

Kaupungintalosta tekaisin samalla tekniikalla nukketalon hetkessä. Tai no, tästä kuvasta oli hankala saada pienoismallin näköistä, kun tuota tilttiä ei voi juuri tällä ohjelmalla säätää kuin vaakasuunnassa. Olisi tarvittu hieman pystysuuntaista säätöä kaveriksi.

Koskikeskuksesta ja Tuiran silloista tein seuraavanlaiset miniatyyriversiot, mutta Pikisaaren talvikuvat onnistuivat kyllä ilman muuta parhaiten. (Tässä vaiheessa nousi päähän ajatus, että tätähän voisi testata myös PhotoShopissa. Jos kansalaisopiston kuvankäsittelykurssi saa vielä jatkoa tänä keväänä, niin ehdotan tilt shiftingiä opettajalle!)

Lisää hyviä kuvia löysin Porvoon kaupungin matkailutoimiston kuvagalleriasta (suuret kiitokset vain sinnekin lainasta). Vanhojen rantamakasiinien ja talojen muuttaminen pienoismalleiksi onnistui sekin näppärästi!

Tilt shifting oli tosi hauskaa ja jäin siihen(kin) koukkuun samantien. Viilasin muutamaa kuvaa useita kertoja, joten siinä sitä taas vierähti toista tuntia ihan huomaamatta.

Nyt vain pitäisi päästä jollain verukkeella Hetan kirkon torniin ottamaan kylän raitista kuvia yläperspektiivistä. Sen jälkeen painelen kotiin ja kutistan koko kylän!

Lisäys 27.1.2011 - TaDaa, siinä se nyt on, ikioma pikku kotikylä:

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Miniatyyriaddiktin linkkilista

Oletko kiinnostunut nukke-, nukkekoti- ja miniaskartelujutuista, mutta et tiedä mistä alottaisit?

Keräsin tähän linkkejä sellaisille sivuille, joista voi olla hyötyä aloittelijalle. Nämä eivät ole missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä, eikä linkkilista ole kattava tai täydellinen mutta kyllä näillä alkuun pääsee.

Ohje- ja ideasivustoja:

Muutamia "tosi ammattilaisten" sivuja Suomesta:

Ulkomailta löydettyä huippuosaamista:

Printattavaa:

Kauppoja Suomessa:

Nettihuutokaupat:

Helpoiten löytää lisää nukkekoteja ja pienoishuoneita kulkemalla nukkekotiharrastajien blogisivuilla linkeistä toiseen.

Blogisivustojen ylläpitäjillä on myös hakumahdollisuus, jota kautta voi löytää uusia miniatyyriharrastajien blogeja. Tietysti vain laittamalla hakukoneeseen hakusanaksi "nukkekoti" saa aika monta vaihtoehtoa.

Esimerkiksi:

Nukkekoti- ja miniatyyriharrastukseen voi upottaa rajattomasti euroja tai voi valita kierrätykseen perustuvan tyylin ja selvitä melkein ilmaiseksi. Jälkimmäiseen löytyy hyviä vinkkejä Ihan Itsen sivuilta, linkki sinne olikin jo tuolla aiemmin. Halvan ja hyvän talon voi rakentaa ihan hyvin vaikka pahvilaatikkoon.

Lopuksi tähän vielä yksi pieni juttu, josta tosin voi tulla ISO ongelma, jos päästää virheen tapahtumaan: muista mittakaava!


Aikuisharrastajat suosivat 1:12 kokoisia nukkekoteja, niihin isot kädet ja sormet mahtuvat paremmin. Taloja ja kalusteita myydään myös koossa 1:16 (Lundbyn koko, jotkut kartanomallit), ja yllätykseksesi siinä voi käydä niin, että kalusteet eivät mahdukaan uuteen taloosi tai sitten talo näyttää lasten asuttamalta.

Muita standardimittakaavoja ovat 1:24 (puolet normaalista nukkekodista), 1:48 on nukkekodin nukkekoti, joka on jo niin pieni, että minulla eivät taitaisi sen kalustamiseen enää riittää näkö, hermot eikä sorminäppäryys. Sitten on vielä 1:144, joka on nukkekodin nukkekodin nukkekoti! Tuon kalustaminen on jo normaalin ruumiinrakenteen omaavalle aika mahdotonta...

Mittakaavan kanssa pähkäily voi alkuun tuntua hankalalta, mutta laiskempi addikti lataa kännykän muuntimeen 1:12-muunnoksen. Laskutaitoisempi laskee päässään koko ajan mittoja jakaen tai kertoen niitä kahdellatoista.

Siitä vain reippaasti uuden harrastuksen pariin!

Miniatyyriaddiktin videovinkit

Miniatyyririippuvuuskohtauksen iskiessä voi yrittää lääkitä itseään vaikkapa katselemalla miniaiheisia videoita YouTubessa. Seuraavassa pieni ensiapupakkaus hätää kärsivälle:

Ensimmäisessä videossa tanskalainen lastenkirjailija Shane Brox tutustuu Titanian palatsiin, jota pidetään esillä Egeskovin linnassa Tanskassa. Palatsin erikoisuuksia ovat mm. urut, joita voi oikeasti soittaa sekä kirjaston kirjat, jotka ovat oikeitten kirjojen täydellisiä minikopioita.

Toisessa videossa nähdään englantilaisen Vicky Guilen tekemiä miniatyyriherkkuja suoraan noidan keittiöstä sekä muita velhomaisia tavaroita. Harry Potter -filmejä katsoneet tunnistanevat taustamusiikin.

Kolmannessa nähdään norjalaisen Christel Jensenin pieni teekauppa. Christel on muovaillut kaikki kaupassa myynnissä olevat teepannut ja -kannut itse.

Tämä filmi osoittaa hyvin sen, että kun mies alkaa leikkiä pienoismalleilla, homma riistäytyy hyvin usein käsistä: Axel Kühnlen tekemä kokonainen minimaailma.

Minimaailman herkkusuitten ehdoton suosikkivideo: ranskalainen Emma muovaili Marie Antoinette -elokuvan inspiroimana uskomattomia miniatyyrijälkiruokia.

Ja lopuksi vielä yksi miniatyyritaiteilija. Tai oikeammin makrotaiteen tekijä. Tätä ei meinaa uskoa todeksikaan enää: Willard Wigan, olkaa hyvät.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...