maanantai 15. marraskuuta 2010

Unohtuneita ostoksia

Löysin kuukausi sitten Ruotsista tällaiset laserleikatut puukoristeet Mme Myrtin taloon. Tolpat eksyivät samaan kuvaan, vaikka ne olen hommannut jo aikaisemmin jostain.

Olin miettinyt pääni puhki, mistä tekisin Madamen kylpyhuoneeseen kaariseinän. Sen taakse ajattelin laittaa kylpyammeen ja sen etupuolelle jäisi pukeutumistila tai se sellainen niin sanottu puuterointihuone.

Sitten törmäsin tuohon ruskeaan ihanuuteen Skala Minimalin sivuilla.

Nuo vaaleammat ovat koristekulmia, jotka ovat vielä kiinni toisissaan. Lisäksi ostin pari kuvioleikattua listaa talon ulkopuolen somistukseksi.

Rakennustarviketta alkaa kertyä siihen malliin, että Mme Myrtti taitaa päästä talven mittaan viimeinkin remontoimaan rapistumaan päässyttä perintökartanoaan.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Ostosvimmaa havaittavissa

Posti toi kaksi pientä pakettia, toisen Arkkikaupasta ja toisen (taas!) Doloresista.

Arkkikaupan litteästä paketista kuoriutui tällaista:

Mme Myrtti aikoo vuorata makuuhuoneensa seinät tällaisilla hienoilla julisteilla. Hmmm?

Näitä pienemmät matkailuaiheiset julisteet ovat menossa Pahtarovaan. Peikkoneiti sieltä jo ilmoitteli keräilevänsä niitä.

Nämä aterimet on tarkoitettu koruiksi tai skräppikoristeiksi, mutta niitten mitat ovat kaikista tähän asti löytämistäni lähinnä peikkomittakaavaa. Pitää yrittää viilata niistä tuo ripustusrinkula pois, toivottavasti se onnistuu siististi. Ja jollei onnistu, niin peikkoverstaasta lähtee maailmalle aika monta paria korviksia!

Perhostikuista tulee hattuneulat Peikko-tädille ja Madame Myrtille. Kauniisti kimaltelevat kukkaset sain kaupan päälle.

Doloresin paketti oli paksumpi ja sieltä löytyi seuraavaa:

Brodyyristä suunnittelin verhoja Madamelle ja nauhat menevät pahtarovalaisille.

Hankin hienoja karkkipurkkeja Mme Myrtin kauppaan sekä metallinappeja taskumateiksi. Pyöreät napit tulivat kaupanpäällisiksi.

Näissä posliinipurkeissa Mme säilyttää jotain salaista ja tarpeellista.

Pulloaihioitten lisäksi tilasin pienen karahvin ja lasit.

Iltapäivä menikin sitten tietokoneella etikettihommissa. Löysin kaikki Graphics Fairyn kautta. Osa niistä oli valmiita kuten nämä kolme, loppuihin lisäsin tekstit itse.

Ihme-eliksiiri parantaa sellaisenkin vaivan, johon ei löydy mitään pätevää selitystä.

Madame Myrtin puutarhassa kasvaa erityisen makeita mansikoita, joista Mme valmistaa maankuulua likööriä. Hurmajuomaa käytetään lemmennostatukseen, ja kehäkukkaviini sopii ruuansulatusvaivoihin vaikka onkin hyvää ihan ilman syytäkin.

VilliViiniä suositellaan käytettäväksi, kun olo on ollut pitempään täysin vetämätön. Jos haluaisit vähän repäistä ja irrotella mutta se ei millään onnistu, ota silloin kulaus villiviinipullosta. Mutta yliannostusta kannattaa totisesti varoa. UniLiemi taas tehoaa täysin päinvastaisessa tapauksessa.

Kaikkia juomia voi ottaa kätevästi mukaansa pienessä taskumatissa. Näistä riittää Pahtarovan peikkonaisväellekin.

Madamen talon ulkonäkö ja sisustustyyli alkaa pikkuhiljaa muotoutua ajatuksissa. Keltaisesta Kartanosta taitaa tulla harmaa kivitalo, ja huonejärjestyskin eroaa alkuperäisestä suunnitelmasta alakerran kaupan takia.

Mutta projekteja alkaa olla taas hieman liikaa, Peikkoneidin mökki (ja Neiti itse) pitäisi myös saada valmiiksi. Ja metsänhenki-isoisän kesämökki. Miksi tässä aina käy näin?

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Hurmaavia hiirulaisia

Miehenpuoli löysi netistä Maggie Rudyn blogin, jossa asuu aivan hurmaavia pieniä hiiriä. Kannattaa käydä katsomassa!

Maggielta on tulossa myös kuvakirja, josta saat enemmän tietoa klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Laatikoita ja jotain muuta

Viimeisimmässä Doloresin paketissa tuli myös kaksi pientä koottavaa mahonkilaatikkoa. Ne kokosin eilen illalla.

Tein saranat nahkasuikaleista ja pistelin hammastikulla kultamaalia niiteiksi. Toisen laatikon kansi on hieman raollaan, siellä taitaa olla jotain sisällä.

Hmm, vaikuttaa Mme Myrtin puuhilta. Prosentit merkitsevät todennäköisesti jonkin salaperäisen aineen vahvuusasteita.

Ahaa, kaksi erivahvuista Raihnasalvaa pakkauksissaan! 50-prosenttinen on ilmeisesti tarkoitettu puoliraihnaisille ja vahvempi täydellistä toimintakyvyttömyyttä läheneville potilaille. Kauniit pakkaukset löysin täältä.

Tätä voidetta käytetään lihasten ja luitten kolotukseen, nivelten kitinään sekä rohdon ohella erittäin pahaksi päässeen huvetuksen hoitamiseen.

(Sointu, iso kiitos raihnasalvan nimestä! Lisääkin saa ehdotella, Madamen mystisen myymälän hyllyille mahtuu vielä tavaraa...)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Maagisia purnukoita

Tilasin jokin aika sitten Doloresista lisää tyhjiä lasipurkkeja ja tekovettä, ja eilen tein Mme Myrtin maagisen myymälän hyllyille tuleviin purnukoihin täytettä. Kamalaa läträämistä se kyllä oli, mutta hauskaa sellaista!

Laitoin purkit riviin nurinpäin käännetyn maalarinteipin päälle, niin ne lakkasivat rullailemasta karkuun. Sitten tipautin purkkeihin tipalliset väriä. Sepäs olikin huono idea, sillä väri hyytyi ennenkuin sain ihmevesiaineen ruutatuksi purkkiin.

Joihinkin purkkeihin väri ja vesiaine levisivät epätasaisesti, kupliakin syntyi aivan liikaa ja niin luulin jo koko tuhertamisen olleen turhaa. (En siis käyttänyt kuvassa näkyvää Solid Wateria vaan uudelleen sulatettavaa Scenic Wateria.)

Sitten hoksottimet kerrankin toimivat, ja keksin laittaa epäkelvot purnukat minikattilassa vesihauteeseen. "Hellana" käytin teepannun lämpötuikkualustaa.

Kuinka ollakaan, lämpöhaude auttoi ja parantelin purkkien sisältöjä pyörittelemällä niitä vimmatusti. Suurin osa liioista kuplistakin katosi, ja värit tasottuivat.

Otin kuvia valmiista purnukoista, ja kun olin laittamassa niitä tänne blogiin, kävi armahaiseni vilkaisemassa suurennettuja kuvia olkani takaa. Hei, nythän noista näkee mitä niissä on, hän sanoi. Ja totta se onkin, itsekään en näe lukea etikettien tekstejä edes suurennuslasilla.

Mutta tässä siis tämänkertaisen hikisen aherruksen tulokset. Mme Myrtti käyttää kaikenlaisia vesiä pohjaksi lääkkeille ja kauneudenhoitoaineille.

Luonnonkasveista tehtyjä uutteita käytetään tippoina erilaisiin tarkoituksiin.

Madamella on myös hyvä valikoima itsekasvatetuista yrteistä kuivattuja teelaatuja. Orvokinkukkatee on kuivatusta kanervasta nypittyjä kukkia, muut oikeista teepusseista peräisin.

Mme Myrtti tekee salaisten reseptien mukaan rohtoja mm. närästyksen poistoon sekä pahan röhän tai selittämättömien vatsavaivojen hoitoon. Röhärohtoon käytin punaista rooibosteetä.

Valeriaana on kamomillateetä ja maariankämmekän juuri kanervan vartta (samaa, mistä riivin kukat orvokkiteehen). Kylpysuolaan valikoin nonparellipurkista sopivan värisiä pikkupalloja valkoisten seasta. Siinähän sitä sitten taas vierähti tovi jos toinenkin.

Osa lääkkeistä on muita kalliimpia, sillä niitten tekemiseen tarvitaan harvinaisia ja vaikeasti hankittavia ainesosia. Tällaisia ovat esim. Kielteisyydenpoistorohto sekä kateuden oireiden ja liiallisen huvetuksen lieventämiseen tarkoitetut liuokset.

(En ihan tarkalleen tiedä, mitä huvetus on, mutta epäilen sen liittyvän jollain tavalla hupenemiseen ja häilymiseen. Täytyykin muistaa kysyä sitä Madamelta joskus.)

Erityisen kalliita ovat korkean tason taikavoimilla luonnosta kerättävät ainekset. Eikä sovi unohtaa, että on olemassa myös asioita, jotka hoituvat ainoastaan myrkyttämällä.

Säilötyn sateenkaaren tekemisessä meni puolet kaikista omistamistani hermoista sekä tuhottomasti aikaa muihin verrattuna. Tein sen kerroksittain antamalla aina edellisen kuivahtaa ennen uuden lisäämistä.

Kerrosten "saumat" kuitenkin erottuivat ikävästi lasin läpi, ja niin sateenkaaripurnukka pääsi lämpöhauteeseen. Siellä sen sisältö meinasi sulaa liikaa, sillä tarkoitushan oli, että eri värit kuitenkin pysyisivät erillään toisistaan. No, ehkä sateenkaari yleensäkin hieman kärsii, kun sitä säilötään.

Tänään tein vielä puuttuvat etiketit, täytin teepurkit "teellä" ja liimasin korkit kiinni. Kyllä Madamen mystinen kauppa näillä pääsee ihan hyvään alkuun. Enää ei sitten puutukaan kuin se kauppa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Lisää virkkauksia

Virkkausinnostuksen tuloksia esittelee tässä aina yhtä viehättävä neiti Hattu Tukki, joka maailmalla tunnetaan paremmin taitelijanimellään Miss Hattie Stock.

Ensimmäisenä paksusta liukuvärjätystä Lovikkalangasta virkattu hännällinen pipo:

Seuraavassa hänellä on päässään puisin napein somistettu hattu, jonka voi säätää sopivaksi kiristysnyörillä:

Tässä toinen säätösysteemillä varustettu hattu:

Lopuksi vielä yhdet ylipaksut lapaset.

Virkkasin ne Lovikkalangasta (juu, tulin käyneeksi Ruotsin puolella lankakaupassa, jossa sekosin täysin) monta numeroa liian suuriksi ja nakkasin punasävyisen pyykin seassa pesukoneeseen. Siellä ne huopuivat sopivan kokoisiksi, ja värjäsivät samalla koko koneellisen vielä punaisemmaksi. Tämä on siis hyvä muistaa ensi kerralla!

Nyt tuli valitettava tauko virkkaus- ja mineilyhommiin. Oikeaan ranteeseen laitettiin perjantaina varmuuden vuoksi väliaikainen kipsi hiusmurtumaepäilyn takia. Viikon päästä ranne kuvataan taas, ja jos epäily osoittautuu vääräksi, pääsen kipsistä eroon (jipii!). Jos ei, ranne kipsataan uudestaan ja sillä kertaa pitemmäksi aikaa (pläääh...).

Vähänkö harmittaa, kun Pahtarovan postikonttori olisi menossa näyttelyyn kolmen viikon päästä ja minun pitäisi laittaa siihen pleksi etuseinäksi. Pleksi tarvitsee urat ja muutama reikäkin pitäisi porata, mutta ei tällä kipsikädellä mitään urakoida. Voihan rähmä ja räkä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Viilenee, viilenee

Puolalaiset meteorologit ovat povanneet Suomeen kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Sormet ja ranteet palelevat jo nyt toimistolla tietokonehommissa siihen malliin, että päätin virkata parit ranteenlämmittimet.

Tämmöiset luomukset syntyivät 8-koukulla liukuvärjätystä Lovikkalangasta pikavauhtia. Onneksi istun konttorissa yksin, joten tyylipuhtaan korpidisainin ei pitäisi pistää kipeästi kenenkään muotitietoisemman henkilön silmään.

Pahtarovan postikonttorissa käy myös ajoittain vinkka asiakkaitten kulkiessa syysviimassa ovesta sisään ja ulos. Peikko-täti vihjaisi tästä ikävästä asiasta kohtalaisen suoraan, joten nyt on hänelläkin hieman uutta lämmikettä toimistohommiin.

Tuo saali-viitta-keeppi-pontso-mikäsoli on testiversio pienoiskoossa. Haaveilen nääs tuollaisesta itselleni, mutta tekniikka ja työtapa oli ihan tuhannen hukassa. Päätin kokeilla tehdä sellaisen ensin 1:8-mittakaavassa, menee vähemmän lankaa ja hermoja, jollei mikään onnistukaan. Ehkä jonain päivänä kutaisen myös 1:1-tuollaisen.

Käytin Peikon asusteisiin tosi ohutta, kasviväreillä värjättyä villalankaa. Kudoin nro 2 puikoilla, virkkuukoukku oli myös kakkonen. Nyt huomaan, että seuraavaksi tädin pitäisi saada sukat, muuten kyllä alkaa nilkkoja palella.

(Tein myös yhdet kirjavat "kynsikkäät", niistä tulee kuva tänne myöhemmin. Unohtuivat toimistolle...)
Ja kas, TaDaa! Tässäpä nämä:

Näillä sitä tarkenee toimiston uumenissa koko talven.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...