perjantai 12. helmikuuta 2010

Lattiaparkettia kaatopaikkakuormasta

Keltaisen kartanon sisustustyöt eivät ole edenneet vuosiin yhtään. Suurinta päänvaivaa on tuottanut talon lattioitten laidoilla oleva korotus. Talo on tehty 4 millin vanerista, ja osat pysyvät kiinni toisissaan rimojen avulla. Rimojen takia seinien vierustoja kiertää aivan mahdottoman paksut "jalkalistat".

Olen kokeillut kaikenlaisia konsteja päästäkseni eroon noista korotuksista. Ensin tein taloon vanerista lisäpohjat, joilla lattiaa piti korottaa samalle tasolle reunarimojen kanssa. Vanerissa ei kuitenkaan yksinään paksuus riittänyt, joten sen päälle pitäisi liimata vielä esim. niitä Bilteman hyväksi havaittuja sytykkeitä. Se taas tarkoittaa kauheaa läträämistä liiman kanssa, vääntyilevää vaneria sun muuta ikävää sivuvaikutusta. Ei tunnu yhtään hyvältä idealta.

Seuraavaksi suunnittelin lattioitten tekoa kapalevystä, johon liimaisin kaakelit ja muut lattianpäällysteet kiinni. No, eipä sitä tietenkään ollut kotona niin paljon sitä kapalevyä. Olisiko se edes kestänyt käytössä? Ei siis tullut mitään siitäkään. Koko kartanoprojekti pantiin jäihin ja talo seisoo edelleen nurkassaan odottelemassa töitten alkamista.

Joskus kuitenkin sattuu kohdalle tuurinpoikanen! Eilen löysin työpaikan varastosta rikki menneen toimistorulokaapin oven, eli sen rulo-osan. Ovi oli jäänyt lukkoon eikä avainta löytynyt, joten särjimme rulon päästäksemme oven takana oleviin tavaroihin käsiksi. Hajoitetun rulo-oven nakkasimme romuläjään odottamaan sitä ripeää tyyppiä, joka hoitaisi sen roskikseen.

No, ilmeisesti niin ripeää tyyppiä ei talosta löydy, koskapa rulo pötkötti vieläkin (purkamisesta on pari vuotta) varaston nurkassa muitten omituisten kamppeitten läjässä. Ahaa-elämys iski taas kuin olisi napsaistu nitojalla otsaan. Rulossahan on ihan selvästi lautalattian ainesta, ja sen vahvuus riittää nostamaan lattiatason lähelle seinänvieren ongelmakorotusta. Loput seinärimasta voi varmaan naamioida lattialistoilla.

Vein onnessani rulovainaan kotiin, jossa assistenttini tarkasti sen huolellisesti joka puolelta. Ihan ok, sanoi hän.

Yhtäkkiä huomaan, että näitä rakennusurakoita on kertynyt yli oman tarpeen. Peikko-tädin remontti painaa pahiten päälle. Ei sillä, että Täti olisi asettanut hommalle jonkin deadlinen, mutta miniatyyriaddiktio vaikuttaa ihmiseen juuri tuolla tavoin: kaikki, mikä on lähtenyt hyvään vauhtiin mutta jäänyt kesken, vaivaa kamalasti kunnes sen saa valmiiksi. Nyt tuli yksi vaivauksen aiheuttaja lisää, sillä enää en voi perustella talon sisustuksen viipymistä lattiaongelmilla.

Taidankin kehitellä uuden ongelman talon väliseinistä, ja saan sillä tavoin lykätyksi kartanoaihetta sen aikaa, että Peikko-tädin remontti valmistuu. Toinenkin Peikkotalo on aluillaan ja sen asukki puolivalmiina laatikossa. Eli siis lykkään Kartanon rakennusta vielä vähäsen. Mutta lattiaparketit ovat nyt ainakin valmiina odottamassa töitten alkamista.

Toinenkin iloinen yllätys odotti kotona, tilaamani välttämättömyystarvikepaketti oli saapunut! Olin jo jonkin aikaa kaipaillut hieman paremmin mittakaavaan sopivia työkaluja.

Olihan siellä muutakin hyödyllistä, karkkilaatikko Peikko-tädille ja Kartanoon aterimia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...