keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Viilenee, viilenee

Puolalaiset meteorologit ovat povanneet Suomeen kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Sormet ja ranteet palelevat jo nyt toimistolla tietokonehommissa siihen malliin, että päätin virkata parit ranteenlämmittimet.

Tämmöiset luomukset syntyivät 8-koukulla liukuvärjätystä Lovikkalangasta pikavauhtia. Onneksi istun konttorissa yksin, joten tyylipuhtaan korpidisainin ei pitäisi pistää kipeästi kenenkään muotitietoisemman henkilön silmään.

Pahtarovan postikonttorissa käy myös ajoittain vinkka asiakkaitten kulkiessa syysviimassa ovesta sisään ja ulos. Peikko-täti vihjaisi tästä ikävästä asiasta kohtalaisen suoraan, joten nyt on hänelläkin hieman uutta lämmikettä toimistohommiin.

Tuo saali-viitta-keeppi-pontso-mikäsoli on testiversio pienoiskoossa. Haaveilen nääs tuollaisesta itselleni, mutta tekniikka ja työtapa oli ihan tuhannen hukassa. Päätin kokeilla tehdä sellaisen ensin 1:8-mittakaavassa, menee vähemmän lankaa ja hermoja, jollei mikään onnistukaan. Ehkä jonain päivänä kutaisen myös 1:1-tuollaisen.

Käytin Peikon asusteisiin tosi ohutta, kasviväreillä värjättyä villalankaa. Kudoin nro 2 puikoilla, virkkuukoukku oli myös kakkonen. Nyt huomaan, että seuraavaksi tädin pitäisi saada sukat, muuten kyllä alkaa nilkkoja palella.

(Tein myös yhdet kirjavat "kynsikkäät", niistä tulee kuva tänne myöhemmin. Unohtuivat toimistolle...)
Ja kas, TaDaa! Tässäpä nämä:

Näillä sitä tarkenee toimiston uumenissa koko talven.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...