tiistai 26. lokakuuta 2010

Laatikoita ja jotain muuta

Viimeisimmässä Doloresin paketissa tuli myös kaksi pientä koottavaa mahonkilaatikkoa. Ne kokosin eilen illalla.

Tein saranat nahkasuikaleista ja pistelin hammastikulla kultamaalia niiteiksi. Toisen laatikon kansi on hieman raollaan, siellä taitaa olla jotain sisällä.

Hmm, vaikuttaa Mme Myrtin puuhilta. Prosentit merkitsevät todennäköisesti jonkin salaperäisen aineen vahvuusasteita.

Ahaa, kaksi erivahvuista Raihnasalvaa pakkauksissaan! 50-prosenttinen on ilmeisesti tarkoitettu puoliraihnaisille ja vahvempi täydellistä toimintakyvyttömyyttä läheneville potilaille. Kauniit pakkaukset löysin täältä.

Tätä voidetta käytetään lihasten ja luitten kolotukseen, nivelten kitinään sekä rohdon ohella erittäin pahaksi päässeen huvetuksen hoitamiseen.

(Sointu, iso kiitos raihnasalvan nimestä! Lisääkin saa ehdotella, Madamen mystisen myymälän hyllyille mahtuu vielä tavaraa...)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Maagisia purnukoita

Tilasin jokin aika sitten Doloresista lisää tyhjiä lasipurkkeja ja tekovettä, ja eilen tein Mme Myrtin maagisen myymälän hyllyille tuleviin purnukoihin täytettä. Kamalaa läträämistä se kyllä oli, mutta hauskaa sellaista!

Laitoin purkit riviin nurinpäin käännetyn maalarinteipin päälle, niin ne lakkasivat rullailemasta karkuun. Sitten tipautin purkkeihin tipalliset väriä. Sepäs olikin huono idea, sillä väri hyytyi ennenkuin sain ihmevesiaineen ruutatuksi purkkiin.

Joihinkin purkkeihin väri ja vesiaine levisivät epätasaisesti, kupliakin syntyi aivan liikaa ja niin luulin jo koko tuhertamisen olleen turhaa. (En siis käyttänyt kuvassa näkyvää Solid Wateria vaan uudelleen sulatettavaa Scenic Wateria.)

Sitten hoksottimet kerrankin toimivat, ja keksin laittaa epäkelvot purnukat minikattilassa vesihauteeseen. "Hellana" käytin teepannun lämpötuikkualustaa.

Kuinka ollakaan, lämpöhaude auttoi ja parantelin purkkien sisältöjä pyörittelemällä niitä vimmatusti. Suurin osa liioista kuplistakin katosi, ja värit tasottuivat.

Otin kuvia valmiista purnukoista, ja kun olin laittamassa niitä tänne blogiin, kävi armahaiseni vilkaisemassa suurennettuja kuvia olkani takaa. Hei, nythän noista näkee mitä niissä on, hän sanoi. Ja totta se onkin, itsekään en näe lukea etikettien tekstejä edes suurennuslasilla.

Mutta tässä siis tämänkertaisen hikisen aherruksen tulokset. Mme Myrtti käyttää kaikenlaisia vesiä pohjaksi lääkkeille ja kauneudenhoitoaineille.

Luonnonkasveista tehtyjä uutteita käytetään tippoina erilaisiin tarkoituksiin.

Madamella on myös hyvä valikoima itsekasvatetuista yrteistä kuivattuja teelaatuja. Orvokinkukkatee on kuivatusta kanervasta nypittyjä kukkia, muut oikeista teepusseista peräisin.

Mme Myrtti tekee salaisten reseptien mukaan rohtoja mm. närästyksen poistoon sekä pahan röhän tai selittämättömien vatsavaivojen hoitoon. Röhärohtoon käytin punaista rooibosteetä.

Valeriaana on kamomillateetä ja maariankämmekän juuri kanervan vartta (samaa, mistä riivin kukat orvokkiteehen). Kylpysuolaan valikoin nonparellipurkista sopivan värisiä pikkupalloja valkoisten seasta. Siinähän sitä sitten taas vierähti tovi jos toinenkin.

Osa lääkkeistä on muita kalliimpia, sillä niitten tekemiseen tarvitaan harvinaisia ja vaikeasti hankittavia ainesosia. Tällaisia ovat esim. Kielteisyydenpoistorohto sekä kateuden oireiden ja liiallisen huvetuksen lieventämiseen tarkoitetut liuokset.

(En ihan tarkalleen tiedä, mitä huvetus on, mutta epäilen sen liittyvän jollain tavalla hupenemiseen ja häilymiseen. Täytyykin muistaa kysyä sitä Madamelta joskus.)

Erityisen kalliita ovat korkean tason taikavoimilla luonnosta kerättävät ainekset. Eikä sovi unohtaa, että on olemassa myös asioita, jotka hoituvat ainoastaan myrkyttämällä.

Säilötyn sateenkaaren tekemisessä meni puolet kaikista omistamistani hermoista sekä tuhottomasti aikaa muihin verrattuna. Tein sen kerroksittain antamalla aina edellisen kuivahtaa ennen uuden lisäämistä.

Kerrosten "saumat" kuitenkin erottuivat ikävästi lasin läpi, ja niin sateenkaaripurnukka pääsi lämpöhauteeseen. Siellä sen sisältö meinasi sulaa liikaa, sillä tarkoitushan oli, että eri värit kuitenkin pysyisivät erillään toisistaan. No, ehkä sateenkaari yleensäkin hieman kärsii, kun sitä säilötään.

Tänään tein vielä puuttuvat etiketit, täytin teepurkit "teellä" ja liimasin korkit kiinni. Kyllä Madamen mystinen kauppa näillä pääsee ihan hyvään alkuun. Enää ei sitten puutukaan kuin se kauppa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Lisää virkkauksia

Virkkausinnostuksen tuloksia esittelee tässä aina yhtä viehättävä neiti Hattu Tukki, joka maailmalla tunnetaan paremmin taitelijanimellään Miss Hattie Stock.

Ensimmäisenä paksusta liukuvärjätystä Lovikkalangasta virkattu hännällinen pipo:

Seuraavassa hänellä on päässään puisin napein somistettu hattu, jonka voi säätää sopivaksi kiristysnyörillä:

Tässä toinen säätösysteemillä varustettu hattu:

Lopuksi vielä yhdet ylipaksut lapaset.

Virkkasin ne Lovikkalangasta (juu, tulin käyneeksi Ruotsin puolella lankakaupassa, jossa sekosin täysin) monta numeroa liian suuriksi ja nakkasin punasävyisen pyykin seassa pesukoneeseen. Siellä ne huopuivat sopivan kokoisiksi, ja värjäsivät samalla koko koneellisen vielä punaisemmaksi. Tämä on siis hyvä muistaa ensi kerralla!

Nyt tuli valitettava tauko virkkaus- ja mineilyhommiin. Oikeaan ranteeseen laitettiin perjantaina varmuuden vuoksi väliaikainen kipsi hiusmurtumaepäilyn takia. Viikon päästä ranne kuvataan taas, ja jos epäily osoittautuu vääräksi, pääsen kipsistä eroon (jipii!). Jos ei, ranne kipsataan uudestaan ja sillä kertaa pitemmäksi aikaa (pläääh...).

Vähänkö harmittaa, kun Pahtarovan postikonttori olisi menossa näyttelyyn kolmen viikon päästä ja minun pitäisi laittaa siihen pleksi etuseinäksi. Pleksi tarvitsee urat ja muutama reikäkin pitäisi porata, mutta ei tällä kipsikädellä mitään urakoida. Voihan rähmä ja räkä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...