perjantai 22. huhtikuuta 2011

Suihkussani tapahtuu kummia

Miksi ihmeessä meidän suihkussa on matkalaukku?

Hui kauhistus, onpas se huonossa kunnossa!

Sisällä on jotain vanhaa paperia.

Laukun pohja on ihan kuprulla. Hajukin on aika kamala :P

Nyt laukun viereen ilmestyi jostain sinivalkoinen... pingviini? Aina vain omituisempaa!

Selitystä: minun piti yrittää höyryttää tuolla "höyrypingviinillä" laukun pohjaa, jotta se oikenisi. Mutta sitten selvisi, että pingviini oli mennyt rikki. Se kuumeni kyllä ja piti kovaa ääntä mutta ei suostunut puhaltamaan yhtään höyryä.

No, tuleehan sitä kuumaa höyryä muistakin vehkeistä. Otin avuksi silitysraudan, jolla silitin laukun pohjaa ja koitin aina välillä painaa sitä suoremmaksi.

Laukku oikenikin jonkin verran, mutta siitä lähtevä haju alkoi ahdistaa hengitystä. Pesin laukun ulkopuolelta Koivu-Tolulla ja jätin sen suihkuun kuivumaan.

Jos laukku joskus suoristuu ja lakkaa haisemasta, niin siitä tulee kirjasto! Yksi ystävistäni on ollut töissä eräässä kirjastohankkeessa, johon hän tilasi  minulta matkalaukkukirjaston. Laukkuun tulee kaksi kerrosta, joista alemmassa on kirjasto ja ylemmässä kirjastonhoitajan asunto.

Kirjojen tulisi olla saamenkielisiä lasten kirjoja, eikä niistä tarvitse kuin muutaman olla oikeasti luettavia. Itse kirjastonhoitajankin teen luultavasti itse. Matkalaukkua kuljettaa tulevaisuudessa mukanaan henkilö, jonka työhön kuuluu järjestää Pohjoisen kirjastoissa saamenkielisiä lastentapahtumia.

Mielenkiintoinen projekti. Jollen saa tätä laukkurumilusta kuntoon, minun täytyy alkaa etsiä uutta. Harmi vain, ettei meillä ole kovin paljon kirpputoreja (tasan yksi - seuraava löytyy 80 km päästä), joissa voi harjoittaa laukunmetsästystä. Jatkan matkalaukkukirjastosta raportointia heti, kun sen ympärillä jotain tapahtuu.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Mme Myrtti on löytynyt?

Olen aloittanut talviloman (jipii, kuukauden loppuun asti on vapaata!) ja sen kunniaksi kävin paikallisella kirpputorilla vilkaisemassa tarjontaa. Löysin sieltä ihanan oranssin kaulahuivin ja kaksi virkattua pitsiliinaa, joista toisesta suunnittelin lampunvarjostinta. Jos se onnistuu, niin laitan siitä tänne kuvan myöhemmin.

Löysin lasten leluhyllyltä pienen nuken, joka ilmoitti haluavansa lähteä mukaani. Pikku raukka oli mennyt rikki, joten sain sen ilmaiseksi. Jotenkin alkoi tuntua ihan siltä, että mahdollisesti tässä oli nyt Mme Myrtti!

Poloinen oli väännetty ihan nurin niskoin. Jalat ja kädet osoittivat yhteen suuntaan ja pää toiseen. Vartalo oli ihan säpäleinä. Vaatteet olivat nuhjaantuneet ja tukka takussa.

Päätin tehdä nukelle ruumiinavauksen. Vaatteiden sisältä löytyi vartalo-osa pieninä palasina.

Heitin palaset roskikseen, sillä ei olisi mitään järkeä edes yrittää koota niistä toimivaa kroppaa tyttöraukalle. Onneksi kaikki muu oli ehjää, joten voin esim. neulahuovuttaa tyttörukalle uuden keskivartalon.

Vaatteet pitää vähintään pestä, jos niitä aikoo vielä käyttää. Luultavasti teen kuitenkin ihan uudet.

Täytyy varmaan tehdä aika paljon töitä, jotta tuollaisen tyttösen saa muokatuksi keski-iän ylittäneeksi Madameksi, mutta ehkä se onnistuu. Katsotaan.

Kaltoin kohdellun tyttönuken vieressä istui posliininen neito. Otin neidon mukaan, sillä hänestä saa hyvän päähenkilön johonkin pienempään projektiin. Neito pitelee käsissään pientä savienkeliä, joka saattaisi sopia keijupatsaaksi, vaikkapa Peikko-tädin kasvihuonetta somistamaan.

Löysin vielä tällaisen tuikkukynttilän alustan. Siitä tulee ehkä suihkulähde tai taikakaivo jonnekin taianomaiseen paikkaan.

Kaikki ostokset tekivät yhteensä 5,50 €. Joskus käy tuuri näinkin pienen kylän kirpparilla!

maanantai 28. helmikuuta 2011

Tambour hook

Että pitää mennä ihmisen elämästä melkein 10 vuotta, ennen kuin se löytyy, mitä on niin kovasti hakenut! Olen koettanut löytää jostain tietynlaisen teräväpäisen virkkuukoukun, jolla voi kirjoa esim. huovan läpi samanlaista kuviota kuin ketjupistoilla kirjomalla. Koukun kanssa se vain olisi paksun huovan tai kankaan läpi helpompaa ja nopeampaa kuin neulalla.

Olen kokeillut koukkukirjontaa teroitetulla metallisella virkkuukoukulla. Se toimi kyllä muuten hyvin, mutta oli niin kapea, että aika pian sormeen tuli rakko. Siksi jatkoin kyselemistä ja etsintää, laihoin tuloksin.

Hankala tuollaista on ollut etsiäkin, sillä kukaan ei ole osannut kertoa minulle koukun nimeä. Millään muullakaan hakusanalla googlettamalla sitä ei ole löytynyt. Sitten eilen illalla myöhään sattumalta ajauduin Jokkemaan kautta tänne. Ja sieltä VIIMEINKIN sain nimen tälle oudolle välineelle: tambour hook!

Seuraavaksi aloin saman tien googlettaa paikkaa, josta tuollaisen voisi ostaa. Suomessa siitä ei yhdessäkään nettikaupassa tiedetty mitään. Ei auttanut muu kuin siirtyä ulkomaille surffailemaan.

Amerikasta en ole vielä tilannut mitään suoraan, sillä joskus sitä yrittäessäni olen keskeyttänyt tilauksen, kun olen saanut tietää rahdin summan. Yleensä siinä vaiheessa hiukset nousevat vauhdilla pystyyn silkasta kauhistuksesta. Siispä päätin kokeilla Englannista, tuosta kaikkien vanhanaikaisten käsityötapojen luvatusta maasta.

Onnisti miltei kerralla, ja nyt olen tilannut itselleni koukun pitimen ja kolme koukkua  Mainly Lace -nettikaupasta. Uskomattoman hyvä tuurini ei nimittäin päättynyt koukun löytymiseen, vaan tänään oli tämän onnellisen Peikon tilipäivä ja ostokseen oli siis rahaakin!

Englannista ja Saksasta tilaaminen on kätevää. Tavallinen Visa Electron käy hyvin maksuvälineeksi ja rahti maksaa usein vähemmän tai korkeintaan saman kuin Suomen sisällä. Tällaisia tässä nyt sitten odotellaan:

Lankoja hypistelen jo malttamattomana ja teen päässäni suunnitelmia Peikkoneidin seinävaatteeksi. Peikot käyttävät makuukamareissaan paksuja raanuja tai muita seinävaatteita, jotta seinä ei hohkaisi kylmää nukkujan niskaan. Tädillä on vanhan ajan raanu sänkynsä takana, mutta Neiti on hieman boheemimpi peikko. Kuvioitten täytyy siis olla sen mukaisia.

Mutta nyt vain odotellaan postia Englannista!

lauantai 29. tammikuuta 2011

Peikko-tädin pilleripurkki

Eilisestä Doloresin paketista nappasin yhden lasipurkin Peikko-tädin lääkekaappiin. Liimasin netistä löytämäni etiketin purkin kylkeen, Niin sai Täti särkylääkettä pahimpaan kolotukseen.

Ihme on, jollei noin isoilla tableteteilla jomotus tokene! Nuo löytyivät työpaikan kahvihuoneen pöydällä olleesta Hermesetas-purkista. Tunnustan täten julkisesti varastaneeni hermesetakset, mutta eihän meillä kukaan niitä edes käytä kahvissa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Toinenkin paketti

Eilen saapui nauhatilaus Pahtarovan peikkonaisille, ja tänään sain Doloresin paketin. Se oli ihan tavallinen paketti, ei siinä ollut mitään epäilyttävää. Siitä huolimatta kävi karvainen assistenttini tarkistamassa lähetyksen ennen kuin antoi minun alkaa kuvata sen sisältöä.

Haa, ihan kuin olisi taas joulu! Onkohan tämä nyt viisasta, ostella kaikkia pikkujuttuja koko ajan ja samaan aikaan valittaa rahapulaa?

Valokuvauksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Oli kova homma saada tuo karvainen nenä pysymään poissa kuvista.

Onnistuihan se viimein. Mme Myrtti ilahtuu ikihyväksi saadessaan kotinsa koristeeksi patsaan. Nauhaa ostin varmuuden vuoksi, ja nuo mittamukit ovat lääkkeitten sekoittamisessa tarpeen.

Jokohan purkit alkavat riittää? Yhden purkin varasin Peikko-tädin lääkekaappiin. Kerron sitten myöhemmin, mitä se sisältää. Jotain jännitystä pitää yrittää pitää yllä!

Lasipullot ovat heikkouteni, tässä oli kaunis keltainen sävy. Kannellisiin purkkeihin saa Madame laittaa jotain myytävää.

Paketissa tuli myös helmihattuja ja muita korunosia. Ajatuksena oli tehdä näistä hopeapikareita, mutta katsotaan nyt mitä niistä syntyy. Nuo kaksi isompaa metallikoristetta ovat kaupanpäällisiä.

Ostin muutamia keramiikkahelmiä, mutta en ole vielä päättänyt tuleeko näistä miniä vai teenkö niistä itselleni jotain. Salamavalo vääristi värit, nuo 5 pyöreää ovat ihania turkoosinvihreitä.

Tytöllähän ei koskaan ole liikaa timantteja!

Ensi viikon olen toisella paikkakunnalla työreissussa, joten askartelut jäävät myöhemmäksi. Ja askartelunurkkaus pitäisi siivota, se on edelleen ihan sekaisin. Paljonkohan tuolle Omalle Murulle pitäisi maksaa, että se siivoaisi sillä aikaa?

lauantai 22. tammikuuta 2011

Materiaalia ja pikkuisen muuta

Tilasin Pienestä Nukkekotikaupasta lattiamateriaalia Peikkoneidin alakertaa varten.

Lattia on kivikuvioista vinyyliä, ja palasissa on liimapinta takana valmiina.

Noista pitäisi tulla kulutusta kestävät lattiat Peikkoneidin saunaan ja keittiöön.

Samassa paketissa tuli myös paperirullateline Mme Myrtin maagiseen myymälään.

Kukahan meillä oikein sotkee? Askartelunurkkaus on ihan sekaisin, en löydä sieltä mitään enkä mahdu istumaan mihinkään. Lisäksi siellä on pimeää, koska Mies tarvitsi työvalojen jatkojohdon omiin juotoshommiinsa. Pitäisi ryhdistäytyä ja siivota, niin pääsisi rakentelemaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...