Keltaisen Kartanon tarina alkaa muotoutua

Keltainen Kartano on jatkanut päänvaivan tuottamista siitä saakka, kun otin sen paketista ja kokosin odottamaan sisustustöitä. Se on kököttänyt kiltisti paikoillaan vuosia eikä ole vihjaissut minulle millään tavalla siitä, minkälaista elämää tahtoisi sisuksiinsa.

Alunperin suunnittelin sinne asukkaiksi pienen perheen tai pariskunnan, mutta juttu jäi vähän mietityttämään. En oikein saanut tarinan päästä kiinni, vaikka osa huoneista olikin ajatuksissa alkanut hahmottua. Huonekalujakin on kertynyt vuosien varrella yksi Ruotsin armeijan matkalaukullinen. Niistä riittäisi kalustusta pariin muuhunkin taloon.

Keittiön, kylpyhuoneen ja vinttikerroksen osalta olin jo tehnyt sisustussuunnitelmat lähestulkoon valmiiksi, mutta muut huoneet vielä jotenkin "tökkivät". En millään saanut päätetyksi, kuka talossa lopulta asuu ja mitä hän siellä tekee ja miksi. Mitään elämäntarinaa asukkaalle ei siis alkanut syntyä eikä sen mukaista tyyliä talolle. Ja talo vain odotti ja odotti.

Yhtenä päivänä kartanosta kuului pieni kopsahdus, ja kun tutkin asiaa tarkemmin, huomasin että yhden ikkunan pleksi oli irronnut itsestään. Olipa huonot liimat, ajattelin, ja testasin viereisen ikkunan pitävyyttä tökkäämällä sitä sormella. Naps! Pleksi irtosi kevyesti ja niin tekivät kaikkien muittenkin ikkunoitten "lasit".

Seuraavaksi testasin samaa ikkunoitten karmeihin, ja nekin napsahtivat irti ilman sen suurempaa väkivaltaa. Hieno homma, talohan hajoaa käsiin! Onpa hyvä, etten ehtinyt rakentaa sitä valmiiksi asti. Ehkä tämä oli talon tapa ilmoittaa, että nyt olisi viimeinkin aika ryhtyä töihin. Lopulta olin irrottanut talosta kaiken mahdollisen.

Alkuperäinen ulko-ovi oli minusta alusta alkaenkin jotenkin kökkö. Päätin tuhlata tulevat lomakorvaukset etukäteen ja tilata uuden Ruotsista. Samalla tilasin kaksi pariovea, joista joskus tulevaisuudessa pääsee lisäsiiveksi tulevaan kasvihuoneeseen, ja sen yläpuoliselle parvekkeelle. Idea kasvi- tai viherhuoneesta (ja sen myötä talon asukkaasta) oli äskettäin alkanut itää pääni hämärissä sopukoissa.

Ovet tulivat postissa eilen, ja onhan nuo kyllä aivan mahottoman komeat!

Parvekeovet asennan päätyikkunoitten tilalle. Tuohon se pitäisi se viherhuone jotenkin saada aikaiseksi.

Pikkuinen "leikkimökki" on tuikkulyhty. Nurmikko on työpaikalta peräisin, taas kerran kaatopaikkakuormasta pelastettua jätettä. Yhden isomman näyttelyn rakentamisesta jäi yli vihreää messumattoa, jota on nyt meillä varastossa yksi omituisen kokoinen ja muotoinen palanen.

Tein toisenkin tilauksen, kun kerran vauhtiin pääsin, ja askartelutarvikkeiden lisäksi ilmestyivät hienot lasipurkit postilaatikkoon yhtä aikaa Ruotsin paketin kanssa. Purkit tilasin Nukkekoti ja Lelusta.

Tänään sain väännetyksi niihin etiketit, ja kauhean valtavan hikisen muokkaustyön tehtyäni huomaan, etteivät ne hienot tekstit näy noin pienistä lapuista mihinkään edes suurennuslasilla. Tyypillistä. Etiketit löysin täältä (mikä aarreaitta!) ja lisäsin niihin sopivat tekstit Paintissa ja PhotoShopissa. Täytettä purnukoihin pitää myös vielä kehitellä jostain. (Muutama purkinkuva minialbumissa.)

Kuvasin purkit hyllyssä, joka löytyi edellä mainitusta armeijan matkalaukusta. En enää edes muista, mistä olen hankkinut setin, josta se on peräisin. Siihen kuuluu vielä sohva, pari nojatuolia sekä kirjoituspöytä tuoleineen. Nyt niillekin tulee käyttöä, pienen tuunauksen jälkeen.

Ruotsin paketista purkautuivat vielä tällaiset tarpeelliset vehkeet sekä salaperäisen näköinen arkku.

Eli mitä tästä voimme päätellä? Tuleeko taloon siis jonkinlainen kauppa? Miksi muuten kassakone ja vaaka? Mihin tarkoitukseen tuo mylly on?

Raotamme salaisuuden verhoa hieman: näillä näkymin talossa tulee asumaan yksinäinen naishenkilö, jolla on taipumuksia yrttien kasvattamiseen ja syvälliseen yrttitietouteen. Ja jos kasvattaa yrttejä itse, miksei niitä voisi myydäkin. Ja jos tietää paljon lääkekasveista ja parantamisesta, ehkä sitä sitten osaa yhtä jos toistakin mystistä. Hmm, niinpä niin, onpas tässä nyt mysteeriä kerrakseen.

Kasvikirja on aiemmin osoittautunut hyväksi inspiraation lähteeksi jo tuolla Pahtarovan puolella, ja tällä kertaa turvauduin semmoisen nettiversioon. Käväisin pikkuisen penkomassa Varjojen Kirjaa, ja kas, sieltähän löytyikin mitä täydellisin nimi talon asukkaalle. Taloon muuttaa perusteellisen remontin jälkeen Madame Damiana Belladonna Myrtti.

Mme Myrtin elämänmuoto on jo alkanut hahmottua, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. Nyt pitää ensin keskittyä talon rakentamiseen. Talo on tänään tässä kunnossa, mutta katsotaan miten kauan, kun kipinä on kerran syttynyt.

Pahtarovauutisointi on sen verran rakas harrastus, että se voi hyvinkin haitata mysteerimyymälän rakennusurakointia. Aika tohkeissani olen kyllä kieltämättä nyt hommia aloittamassa, kun viimeinkin olen saanut alun talon tarinalle.

Mutta ei vanha ole mikään vauhtihirmu, kuten eräs muoniolainen sananlasku kuuluu. Meneehän tuohon tietysti taas muutama eurokin, ja niitä ylimääräisiä saa aina vähän odotella. Sähköistystä pitää miettiä ja väliseiniä ja suorat portaat pitää muokata kulmasellaisiksi. Se viherhuone-parvekeyhdistelmä pitää rääpäistä läjään, mistä senkin nyt sitten tekisi. Jaa jaa, saapa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko tästä yhtään mitään...