Valaisintehdas Tyyli & Loiste Oy - Belysningsfabriken Stil & Glans Ab

Keltaisen Kartanon rouva on päättänyt sisustaa kotinsa tyylillä. Tällä kertaa hän avasi valaisintehtaan kataloogin, josta hän helposti ja vaivattomasti tilasi itselleen telefoonin avulla kaksi keskikokoista kristallikruunua.

Nämä toimitettiin valaisintehtaan toimesta suoraan kotiovelle, ja hintaan kuului kuljetuksen lisäksi myös asennus. Koska talon remontti on vielä pahasti kesken, tulee asentaja myöhemmin laittamaan lamput paikoilleen.

Tai siis näinhän se menisi, jos Keltaisessa Kartanossa olisi remontti edennyt edes alkua pitemmälle. Ja jos rouva olisi jo olemassa, mutta kun ei ole. Näistä pienistä sivuseikoista vähääkään välittämättä tein taloon kaksi kristallikruunun tyylistä lamppua.

Ensimmäisen tein siemen- ja putkihelmistä ja yksinkertaisemmasta filigraanipohjasta. Putkihelmet olivat kaikki hieman eri pituisia ja päistään epätasaisia, mikä näkyy ikävänä harituksena lopputuloksessa. Mutta tästä tulee kuitenkin ihan hyvä kylpyhuoneen valaisin. Minulla on omassa 1:1-vessassani vähän saman näköinen, ja itse tehty sekin.

Halvemman harjoituskappaleen tehtyäni uskalsin ottaa kalliimpia helmiä työn alle. Tämä lamppu tulee herrasväen makuuhuoneeseen. Käytin siihen 160 kpl 3 mm:n lasisia särmähelmiä ja 17 kpl tikarihelmiä. Lisäksi meni yksi helmihattu ja hieman messinkilankaa, josta tein renkaita tikarihelmien ripustamiseen. Pitäisi vain jaksaa ottaa kuvaushommat enemmän tosissaan, nyt tuo fiini helmiketjutuotos näyttää umpinaiselta valopallerolta.

Molemmat tyylikimalluslamput on tehty ompelemalla helmiä filigraanipohjaan tavallisella ompelulangalla. Käytin helmien pujotukseen helmineulaa, koska se on ohuempi ja pitempi, kuin tavallinen ompeluneula. Se menee helpommin helmen reiästä läpi, ja siihen voi pujottaa koko "kuviollisen" helmiä kerralla. Ai niin, pitäähän jotain mittoja myös muistaa mainita: molempien lamppujen varjostinosan korkeus on aika tarkalleen 3 cm.

(Kristallikruunuinnostus lähti siitä, että Kartanoon pitää saada aikakauteen sopivat valaisimet. Siellä tullaan elämään 1900-luvun alkua, kunhan tämä veltto joskus saa talon asumiskuntoon. Mutta tuon tyyppisistä valaisimista tulee mieleen myös ne kerrat, kun lapsena kävimme mummin luona Katajanokalla.


Jo matka Helsinkiin oli elämys, mutta siellä perillä mummin asunto oli kuin satujen linna. Huoneet olivat korkeat ja täynnä ihan erinäköisiä huonekaluja kuin meillä kotona. Ja yhdessä huoneessa oli ruusattu sohva ja katossa ihana lamppu, joka oli täynnä kaikenmallisia lasiprismoja. "Kamala pölynkerääjä tuo vain on", tuhahtaen tuumasi mummi maalaislapsen unelmavalaisimesta.)


Siinäpä siis istuin valmiit lamput kourassa, ja yllättäen iski ongelma: kaksi komeaa valonlähdettä mutta ei mitään paikkaa, mihin ne laittaa! Missä ihmeessä näitä tyyliluomuksia säilytetään talon valmistumiseen saakka niin, että ne pysyvät ehjinä?

Ratkaisu löytyi sikarilaatikosta, johon lamput pannaan roikkumaan nuppineulasta, ja sen jälkeen laatikko kirjahyllyyn pystyasentoon. (Huomaa, että laatikkoon on optimistisesti tällätty tilaa noin kahdeksalle kattolampulle!)

Nyt vain sitten pitäisi saada talo sille rajalle, että nuo lamput voisi asentaa paikoilleen. Saapa nähdä kauanko siinä vielä menee, johan tuo kartano on toista vuotta tuossa keskeneräisenä tönöttänyt.